Termit tutuksi

Kuulovammainen

Kuulovammainen on lääketieteellinen yläkäsite. Se tarkoittaa henkilöä, jolla on jonkinasteinen tai -laatuinen kuulon alenema. Kuulon alenema vaihtelee lievästä huonokuuloisuudesta täydelliseen kuurouteen. Kuulovammaisryhmät eroavat toisistaan paljon esimerkiksi käyttämänsä kielen tai kommunikaatiomenetelmän suhteen.

Kuulovammaisuutta voidaan tarkastella myös sosiokulttuurisesta näkökulmasta – identiteetin, kielen, kommunikaatiotapojen ja sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Lyhyesti sanottuna: sopivan termin ratkaisee se, mihin ryhmään henkilö kokee kuuluvansa. Usein kuulovammaiset henkilöt sanovatkin mieluummin ”Olen huonokuuloinen” tai ”Olen kuurosokea” kuin ”Olen kuulovammainen”.

Kuuro

Kuuro on lääketieteellinen määritelmä henkilöstä, joka on menettänyt kuulonsa ennen puheen oppimisikää, eikä saa puheesta selvää kuulokojeenkaan avulla. Suomen kieli on kuuroille vieras kieli, jota opiskellaan usein vasta kouluiästä alkaen.

Kuurot eivät koe itseään vammaisiksi, vaan käyttävät itsestään mieluummin kieleen ja kulttuuriin viittaavaa sanaa viittomakielinen.Viittomakieli on ainoa kieli, jonka kuuro lapsi voi oppia opettamatta, vain seuraamalla viittovaa ympäristöä.

Viittomakielinen

Viittomakieliset ovat yksi Suomen kielellisistä vähemmistöistä. Arvioidaan, että viittomakieli on äidinkieli tai ensikieli noin 5000 suomalaiselle kuurolle. Lisäksi arviolta 9000 kuulevaa henkilöä osaa viittomakieltä. Osalla heistä on kuurot vanhemmat, joten viittomakieli on heidän äidinkielensä.

Viittomakielisillä on oma kulttuuri. Kulttuurilla tarkoitetaan yhteisön elämäntapaa, uskomuksia, perinteitä ja tapoja. Viittomakieleen pohjautuva esittämiskulttuuri on yksi osa viittomakielisten kulttuuria.

Huonokuuloinen

Huonokuuloinen on henkilö, jolla on kuulon alenema, mutta joka pystyy kuulolaitteen avulla saamaan selvää puheesta. Kuulolaite ei kuitenkaan tee henkilöstä normaalisti kuulevaa. Kuulemisen tärkeänä tukena on huulioluku eli huulilta lukeminen. Erittäin tärkeää on myös, että tila jossa keskustellaan, on rauhallinen eikä siellä ole taustamelua. Huonokuuloiset henkilöt puhuvat itse.

Suomessa arvioidaan olevan noin 700000 huonokuuloista ja määrä lisääntyy väestön ikääntyessä. Myös nuorten saamat kuulovammat lisääntyvät vapaa-ajan melun vuoksi (esimerkiksi konsertit, ravintolamelu ja musiikin kuuntelu korvakuulokkeilla).

Kuuroutunut

Kuuroutunut henkilö on menettänyt kuulonsa jossain vaiheessa puheen oppimisen jälkeen. Kuuroutuneiden määräksi Suomessa arvioidaan noin 3000. Kuuroutuneet henkilöt eivät saa puheesta selvää kuulolaitteen avulla, vaan he tarvitsevat visuaalista tukea kuten viitottua puhetta tai kirjoitustulkkausta. Viitotussa puheessa puhetta selvennetään samanaikaisten viittomien ja sormiaakkosten avulla.

Kuurosokea

Kuurosokeus tarkoittaa kuulovamman ja näkövamman yhdistelmää. Vain osa kuurosokeista on täysin kuuroja ja sokeita, suurella osalla on näön tai kuulon jäänteitä, joita voi hyödyntää arjessa selviämisessä. Kyseessä on kuitenkin aina erityinen toimintarajoite, joka vaikeuttaa ihmisen kommunikaatiota, vuorovaikutusta, osallistumista, liikkumista ja tiedonsaantia yhteiskunnassa. Kahden pääaistin vammautuessa toinen ei kykene korvaamaan toista.

Kuurosokeat voidaan jakaa vamman mukaan alaryhmiin:

  • Syntymästään saakka kuurosokeat.
  • Syntymästään saakka näkövammaiset, joiden kuulo on heikentynyt myöhemmin.
  • Syntymästään saakka kuulovammaiset, joiden näkö on huonontunut myöhemmin.
  • Aikuisiässä kuurosokeutuneet.

Kuurosokeiden äidinkieli ja kommunikaatiotavat vaihtelevat eri alaryhmissä. Osa kuurosokeista on viittomakielisiä, osa suomenkielisiä. Suomen Kuurosokeat ry:n tiedossa on noin 850 kuurosokeaa henkilöä. Kuurojen Palvelusäätiön tekemän tutkimuksen mukaan oletetaan, että Suomessa on tällä hetkellä noin 5000 ikääntynyttä kuulonäkövammaista henkilöä.

Viittomakieli

Viittomakielet ovat puhuttujen kielten tapaan itsenäisiä kieliä. Usein ajatellaan, että viittomakieli on kansainvälistä. Eri maissa käytetään kuitenkin eri viittomakieliä. Suomessa käytetään kahta: suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä.

Viittomakielillä on oma kielioppinsa ja rakenteensa, joka poikkeaa puhuttujen kielten rakenteesta. Viittomakielet ovat syntyneet kuurojen ihmisten parissa, luonnollisesta tarpeesta kommunikoida toisten kanssa. Kuuro lapsi ei voi oppia puhumaan kuuntelemalla vanhempiensa puhetta, mutta hän oppii viittomakielen katsomalla kun vanhemmat viittovat.

Viitottu puhe

Viitottu puhe on erityisesti kuuroutuneiden ja vaikeasti huonokuuloisten käyttämä menetelmä, jossa huuliolukua tuetaan käyttämällä viittomakielestä lainattuja viittomia yhtä aikaa puheen kanssa. Toisin sanoen: viitotaan ja puhutaan yhtä aikaa.

Simultaanitulkkaus

Simultaani- eli samanaikaistulkkauksessa tulkki tulkkaa samaan aikaan kun vastaanottaa viestiä. Kun kuuleva henkilö puhuu, tulkki viittoo yhtä aikaa. Kun viittomakielinen viittoo, tulkki puhuu eli spiikkaa samanaikaisesti. Simultaanitulkkaus on erittäin haastavaa ja se vaatii taitoa ja keskittymistä. On tutkittu, että noin 15-20 minuutin tulkkauksen jälkeen virheiden määrä kasvaa ja tulkkauksen laatu kärsii. Siksi pidemmissä tilaisuuksissa, esimerkiksi opiskelutulkkauksessa käytetään usein kahta tulkkia, jotka tulkkaavat vuorotellen. Näin tulkkauksen laatu säilyy hyvänä läpi koulupäivän.

Kirjoitustulkkaus

Kirjoitustulkkauksessa tulkki kirjoittaa kuulemansa puheen tietokoneella tai joskus myös käsin paperille. Kirjoittaminen puheen tahdissa vaatii erittäin nopeaa kirjoitusvauhtia ja tiivistämisen taitoa. Tärkeintä on saada informaatio välitettyä, joten tarvittaessa tulkki tiivistää viestiä.
Tulkki sijoittuu istumaan opiskelijan lähelle siten, että opiskelija pystyy seuraamaan samanaikaisesti tekstitystä, opettajaa, valkokangasta jne. Jos kyseessä on yleisötilaisuus, voidaan kirjoitustulkkaus heijastaa dataprojektorilla kaikkien nähtäväksi. Tätä menetelmää on käytetty myös kielten tuntien tulkkauksessa. Viittomakielinen opiskelija on kirjoittanut vastauksensa muiden luettavaksi.

Paritulkkaus

Tulkkausmenetelmä, jossa kaksi tulkkia työskentelee yhdessä. Aktiivitulkki on tulkkausvuorossa, tukitulkki kuuntelee ja seuraa tulkkausta sekä täydentää ja korjaa tarvittaessa. Vuoroja voidaan vaihtaa esimerkiksi 15 minuutin välein tai puheenvuoroittain.

Paritulkkausta käytetään, jotta tulkkauksen laatu pysyy hyvänä eikä virheitä tulisi. Tutkimusten mukaan yksin työskentelevän tulkin työn laatu alkaa heikentyä jo 15 minuutin kuluttua. Paritulkkaus vähentää merkittävästi työn fyysistä ja psyykkistä kuormitusta.

Viittomakielen tulkin ammattisäännöstö

Viittomakielen tulkin ammattisäännöstö sitoo kaikkia niitä tulkkeja, jotka on merkitty seuraavien järjestöjen ylläpitämään tulkkirekisteriin: Kuurojen Liitto ry, Kuuloliitto ry, Suomen Kuurosokeat ry, Suomen Viittomakielen Tulkit ry.

Kaikki tulkkirekisterissä olevat tulkit ovat sitoutuneet noudattamaan Viittomakielen tulkin ammattisäännöstöä. Säännöstössä määritellään muun muassa tulkin ammattietiikka, työolosuhteet, vaitiolovelvollisuus, pätevyys ja valmistautuminen tulkkaustilanteisiin. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus.

Sisäkorvaistute

Sisäkorvaistute on vaikeasti kuulovammaisille tarkoitettu apuväline, jolla toimimaton sisäkorva ohitetaan ja sähköisessä muodossa oleva signaali johdetaan suoraan kuulohermoon. Sisäkorvaistute on toiminnaltaan sähköinen kuulokoje. Sisäkorvaistutteita on asennettu sekä kuuroille lapsille että puheenoppimisiän jälkeen kuuroutuneille aikuisille.

Sisäkorvaistute, kuten muutkaan kuulokojeet, ei tee kuulosta normaalia, mutta se mahdollistaa puheen ja ympäristön äänien kuulemisen. Sisäkorvaistutteen vaikutus ja siitä saatava hyöty vaihtelee yksilöllisesti. Istutteen käyttäjä voi tarvittaessa käyttää kommunikoinnin tukena huuliolukua, kirjoitustulkkausta, viitottua puhetta tai viittomakieltä.

Sisäkorvaistute ei poista vaikean kuulovamman mukanaan tuomaa avuntarvetta tai erityiskustannuksia eikä muuta varhaiskuuron, kuuron tai kuuroutuneen kuulovamman haittaluokitusta.

Linkkejä