Vieraiden kielten opetus
Mitä opetetaan?
Viittomakieliset kuurot opiskelevat vieraiden kielten kirjoittamista ja lukemista. Suullisen ilmaisun harjoitukset eivät yleensä ole tarkoituksenmukaisia eivätkä kuullun ymmärtämisharjoitukset mahdollisia. Opetuksessa voi painottaa enemmän esimerkiksi kielioppiharjoituksia, ainekirjoitusta, tekstien tuottoa ja ymmärtämistä.
Huonokuuloiset opiskelijat voivat opiskella myös ääntämistä ja suullista ilmaisua. Kuullun ymmärtämisharjoitukset voivat kuitenkin olla vaikeita. Kannattaa keskustella opiskelijan kanssa, mitä hän pitää tavoitteinaan kielten opiskelussa.
Nykyisin kielten opetuksessa painotetaan puhumista ja kielen suullista käyttöä. Opetus tapahtuu usein vieraalla kielellä; puhumista ja keskustelutaitoja harjoitellaan paljon. Opettaja voi miettiä, voisiko viittomakielisen opiskelijan ryhmää opettaessa käyttää enemmän suomen kieltä. Kaikki mahdolliset tekstit kannattaa näyttää piirtoheittimellä, jolloin opiskelija voi seurata vaikkapa ääneen lukua kalvolta.
Kun muut keskustelevat
Opettajan kannattaa varata viittomakieliselle opiskelijalle muita harjoituksia siksi aikaa, kun muut tekevät esimerkiksi keskusteluharjoituksia. Kannattaa hyödyntää perinteisten kirjallisten tehtävien lisäksi myös tekniikan mahdollisuudet. Joissain oppilaitoksissa on kokeiltu muun muassa chat-keskustelua ja sähköpostittelua opiskeltavalla kielellä opettajan tai muiden opiskelijoiden kanssa.
Kielten tulkkaus
Kielten opetusta viittomakieliselle suunnitellessa on hyvä tietää hieman vieraiden kielten tulkkauksesta. Kysyttäessä keneltä tahansa tulkilta tai opiskelijalta on vastaus yleensä: kielten toimiva tulkkaus on vaikeaa, haastavaa - jopa mahdotonta.
Jos opettaja opettaa suomeksi vaikkapa kielioppiasiaa, ei ongelmaa ole. Tulkki kääntää asian viittomakielelle. Jos opettaja puhuu vierasta kieltä, on tulkilla monia vaihtoehtoisia tulkkaustapoja – joista yksikään ei toimi täydellisesti eikä tarjoa opiskelijalle samanlaista kosketusta vieraaseen kieleen.
- Tulkki voi kääntää puheen suoraan viittomakielelle, mutta tällöin opiskelijan saama viesti on valmiiksi käännetty hänen äidinkielelleen.
- Tulkki voi sormittaa (eli tuottaa sormiaakkosin) kaiken opettajan puhuman, mutta tämä voi toimia vain hetkellisesti. Sormitusta on raskasta tuottaa ja lukea pitkiä aikoja. Puheen tahdissa se on lähes ylivoimaista. Lisäksi tulkin pitäisi tietää sanojen oikeinkirjoitusasu.
- Tulkki voi käyttää sormiaakkosviestintää eli sormittaa sanan ensimmäisen kirjaimen ja tuottaa sanat selkein suun liikkein. Tämä on kuitenkin opiskelijalle erittäin raskasta, sillä huulioluku on vaativaa ja epävarmaa, iso osa äänteistä kun ääntyy piilossa suun sisäosissa.
- Kirjoitustulkkaus on monien opiskelijoiden toivoma vaihtoehto, joka varsinkin kielten alkeiskursseilla saattaa toimia hyvin. Usein on kuitenkin vaikeaa löytää tulkkia, joka hallitsisi vieraan kielen niin hyvin, että pystyisi kirjoittamaan sitä tulkkausnopeudella. Muiden kuin englannin ja ruotsin osalta sellaisen löytäminen on erittäin hankalaa.
- Jos on mahdollisuus paritulkkaukseen, voi toinen tulkki viittoa kaiken suomeksi puhutun ja toinen kirjoittaa kaiken vieraalla kielellä puhutun.
- Tekstin luvun ja tehtävien tarkistuksen aikana voidaan tarvittaessan tikuttaa eli osoittaa tekstistä luettavaa kohtaa.
Mitä siis tehdä? Keskustele kuuron ja tulkin kanssa, onko heillä toiveita tai ideoita. Kannattaa miettiä, voisiko vieraan kielen puhumisen osuutta vähentää. Kaikki mahdolliset tekstit on hyvä näyttää piirtoheittimellä, jolloin opiskelija voi seurata esimerkiksi ääneen lukua kalvolta. Kannattaa käyttää luovuutta ja mielikuvitusta ratkaisujen ideoimisessa!
